Soittajaksi aikuisena?

Soiton oppiminen aikuisena



Musiikkiin ja soittotaitoon liittyy paljon myyttejä, joiden mukaan esimerkiksi vain osa ihmisistä on musiikillisesti lahjakkaita ja soittamaan voi oppia vain nuorena. Aiheista on paljon akateemisia tutkimuksia, mutta en puutu tässä niihin, vaan koko tekstini pohjaa yli kahdenkymmenen vuoden kokemukseeni soiton opettajana.

Mytologiaa ruokkivat kunkin sukupolven virtuoosisankarit, jotka ovat osittain omalla taidollaan ja osittain otollisten olosuhteiden auttamana nousseet palvottuun jumalankaltaiseen statukseen. Kaikkien kitarasankarien äidin, Jimi Hendrixin, suosioon olivat vaikuttamassa uudenlaisten vahvistinten ja efektilaitteiden tulo markkinoille, hippiliike ja sen mukanaan tuoma viehtymys psykedeliaan, rotupoliittiset mullistukset ja mystiikan verhoama kuolema nuorena. Enkä halua pisaraakaan vähätellä ainutlaatuista musiikillista visiota ja kykyä.

Geneettisillä tekijöillä on varmasti vaikutus kykyyn ja tapaan oppia musiikkia. Samoin kuin vaikkapa analyyttiseen ajatteluun, avaruudelliseen hahmottamiseen, sosiaalisiin kykyihin ja liikunnallisuuteen. Mutta se, mitä yleensä kutsutaan lahjakkuudeksi, on varhaisesta lapsuudesta alkanut "altistuminen" musiikille (suomennettuna musiikin kuuleminen ja ehkä myös kuunteleminen) ja kiinnostus. Jos nyt löydettäisiin aiemmin tuntematon ihmispopulaatio (no, heimo sademetsässä), joka ei ole "länsimaista" musiikkia koskaan kuullut, sen omaksuminen olisi heille vaikeaa tai mahdotonta geeneistä riippumatta. Samoin erakkona koko elämänsä eläneen olisi vaikeaa oppia suuren yhteisön tavat ja normit.
Yhteenveto tähänastisesta: kuka tahansa keskimääräiset ruumiilliset ja henkiset kyvyt omaava musiikista kiinnostunut oppii soittamaan.

Ja takaisin maan pinnalle. Soiton oppiminen vaatii harjoittelua. Jokaisella soittajalla on omat tavoitteensa ja harjoittelu pitää suhteuttaa niihin. Konserttikitaristi saattaa soittaa kappaleen kymmenentuhatta kertaa ennen kuin kelpuuttaa sen ohjelmistoonsa. Harrastajilla jo omaksi ilokseen soittelu saattaa olla riittävä määrä harjoittelua.

Tärkeintä harjoittelussa on motivaatio. Musiikin, jota soittaa, pitää olla kiinnostavaa. Jos aloitat soittoharrastuksen kolmevuotiaana vain, koska äiti käskee, tulos on hakuammuntaa. Monet kitaransoitonopettajat neuvovat aloittamaan akustisella nylonkielisellä. Tämä on hyvä, jos klassinen musiikki kiinnostaa tai haluat soittaa pehmeillä kielillä. Jos haluat soittaa rock-musiikkia, aloita sähkökitaralla. Opit helpoimmin sitä, mitä haluat oppia.

Paljonko harjoittelua tarvitaan? Treenaa mielummin usein kuin paljon. Jos sinulla on kaksi tuntia viikossa aikaa soittaa, soita neljänä päivänä puoli tuntia kerrallaan mielummin kuin yhtenä päivänä kaksi tuntia putkeen. Joka harjoituskerta palauttaa asiat mieleen ja niistä muodostuu nopeammin rutiini.

"Nuoret oppivat nopeammin." Pitää yleensä paikkansa. Hermoratayhteydet ovat nuorena helpommin muokkautuvia ja siis käsien ja korvan koordinaatio harjaantuu nopeammin. Mutta: aikuinen osaa paremmin erottaa tärkeät ja oleelliset asiat tietomassan seasta. Opittavaa jää vähemmän ja näin ollen soitonopiskelu on yhtä tehokasta keski-ikäiselle kuin teinille.

Mistä hankin soittimen ja minkälaisen tarvitsen? Jos varastossa on "perintölandola", se on ihan varmasti huoltoa ja säätöä vailla. Hyvänkin kitaran pitää olla oikein säädetty. Jos ei ole, se lannistaa soittoinnon nopeasti. Kaikki kitarat ovat säädettävissä. Kaikkia kitaroita ei kannata säätää. Soitonopettaja, soitinrakentaja tai soitinmyyjä auttavat. Mummon kaiman saunakaveri ei välttämättä ole pätevä asiantuntija, vaikka onkin jutellut Esa Pulliaisen kanssa Alavuden Shellillä kesällä -86. (Kirjoittaja ei saa rahallista tai muuta korvausta mainituilta tuotemerkeiltä. Shellin väki: yhteydenotot tervetulleita.)

Jos olet ostamassa soitinta, kivijalkaliikkeiden lisäksi vaihtoehtona on nettimyynti. Verkkokaupasta tilaaminen on helppoa ja vielä joitakin aikoja sitten saman soittimen sai halvemmalla. Soitinliikkeiden on ollut pakko sopeutua hintakilpailuun ja nykyisin hintatasoissa ei juuri ole eroja. EU:n ulkopuolelta tilatessa pitää varautua alv- ja tullimaksuihin. Uusille soittimille saa aina takuun, mutta perinteisissä soitinliikkeissä se toimii todennäköisemmin ja ainakin vaivattomammin. Lisäksi soittimen valinnassa tärkeimmän kriteerin pitäisi olla, että se tuntuu juuri sinusta oikealta. Verkkokaupoissa ei paljon kokeilla. Ja ostitpa kitarasi mistä tahansa, sen pitää olla ammattilaisen säätämä.

Ja tiivistelmä niille, jotka eivät jaksaneet koko tekstiä läpi: Kyllä, aikuisena oppii soittamaan. Jopa tehokkaammin kuin nuorena. Ainoa ehdoton vaatimus on kiinnostus. Soittimen pitää olla kunnossa. Älä pelkää hymistelevältä hifistelijältä vaikuttavaa soitinmyyjää. Sinä maksat hänen palkkansa. Vaadi sille vastinetta.

Tommi Aitala

Kirjoittaja on Rauman Musiikkikoulun perustaja ja opettaa musiikkia myös Turun Yliopistossa ja Rauma Rock Academyssa.




Kommentit